Alotin ranskan opiskelun nelosluokalla eli olin A-ranskassa. Ei mulla ala-asteella ollu motivaatiota opetella ranskaan, kun en tajunnu, että jos mä kieltä haluun oppia niin sen eteen pitää tehä töitä. Ala-asteella en usko, että opin oikeestaan mitään muuta, kun ehkä tervehdyksiä, värejä ja kuukausia.
Sitten tuli kutosluokan loppu ja piti yläasteelle mennessä valita, että jatkaako vai eikö jatka ranskaa. Noh, koska mulla ei koskaan ollu motivaatioo sen oppimiseen niin mä päätin lopettaa. Kuitenkin joku virhe siinä kävi, koska mun lukujärjestyksessä se ranska oli. Muistan kun kävin jutttelemassa opettajan kaa, että tän kurssin ei pitäis ollu mun lukujärjestykses mut jostain syystä on. Opettaja sitten suostutteli mut tulemaan parille tunnille kokeilemaan.
Siinä kävikin sitten niin, että jatkoin ranskaa yläasteen ajan sen kolme vuotta A-ranskassa. Fiksuinta siinä vaiheessa ois varmaan ollu hypätä B2-ranskaan ja ehkä oppiakki jotain. Olin nimittäin aina yläasteella mun ranskanluokan huonoimpia. Ranskantunnit oli mulle ehkä kaikista stressaavimpia, koska en ymmärtäny koskaan edes perusasioita kuten passé composéta tai imperfektin taivutusta. Sitten kun tunneilla vaadittiin mua vastaamaan niin heitin vaan random vastauksen (ja toivoin sormet ristissä, että meni oikein) tai kaveri kerto.
Siinä tais käydä sitten niin että kun sain seiskaluokalla kokeesta vielä jokusen 9, niin ysiluokan vikasta kokeesta tais tulla 5 1/2.. En tiedä johtuko se sitten opettajasta, siitä etten ala-asteella oppinu perusasioita vai yksinkertasesti motivaation puutteesta, mutta otin sitten tyytyväisesti S merkinnän ranskasta todistukseen :)
Kun en päässy sitten siihen lukioon mihin halusin niin tiesin, että oon lähössä ranskankieliseen maahan vaihtoon. (koska kuitenkin 6 vuoden opiskelun jälkeen ois turhaa mennä esim puhumaan enkkua vaihtoon) Jos olisin päässy niin en usko, että istuisin tässä nyt kirjottamassa tätä blogia.
Menin sit lukiossa B3-ranskaan. Eli alotin ihan täysin alusta, jonka takia oon saanu parit naurut, mutta ihan tosissaan voin sanoo, että opin kolmen lukion kurssin aikana enemmän ranskaa, kun kolmen yläaste vuoden aikana. Yhtäkkiä tunneilla selveni asiat joita olin kuunnellu useamman vuoden, mutta en koskaan ymmärtäny.
Sitten kun elokuussa koitti lähdön aika niin ensinnäkin mua stressas se kieli niin paljon ja en voinu todellakaan kuvitella itteeni puhumassa sujuvaa ranskaa vaan 11 kuukaudessa. (Jos ihan totta puhutaan niin se on vieläki vaikee uskoo) Alussa istuin ruokapöydäs hiljaa kuunteliin kun host perhe puhu kieltä, joka kuulosti mun korviin siansaksalta. Ihan plussana siihen, että täällä puhutaan ranskaa niin täällä puhutaan Québecin ranskaa. Eli aksentin lisäks näillä on omia lausuntoja ja sanoja, joita ei ranskantunneilla ole opeteltu.
Ekat pari viikkoa (vikat viikot kesälomaa) kulu aika yksinäisesti, kun en puhunu ranskaa ja kotona oli usein vaan host sisko joka ei puhu englantia melkein ollenkaan. Ekaa kertaa mun elämässä odotin koulun alkua, koska en halunnu istua kotona hiljaa.
Asiat alko hiljalleen rullaamaan, kun koulu alko ja pääsin kuulemaan ranskaa koko ajan kaikkialla mun ympärillä. Tunneilla oli aluks tosi vaikeeta. Jouduin jopa vaihtaa joitain kursseja, koska en yksinkertasesti vaan ymmärtäny mitään. Kun ei opettajat mulle erityiskohtelua tai erillisiä tehtäviä antanu vaan sen takia, että en puhunu ollenkaan ranskaa.
Varmaan mun ranska alko kehittyä sitten kun tutustuin mun parhaisiin kavereihin koulussa. Vaikka välillä on vähän vaarana enkkun jääminen päälle niin onneks oon opettanu ne siihen, että heti kun huomataan et puhutaan enkkuu nii sanotaan vaan "francais" ja vaihdetaan kieltä.
Tällä hetkellä ymmärrän melkein kaiken mitä mulle puhutaan. Kunhan siis puhutaan ihan mulle, eikä liian nopeesti. Tunneilla kuitenkin opettajat puhuu koko luokalle, niin on vieläkin paljon vaikeuksii. Esim ranskantunneilla on vielä aika yksinkertasela ranskalla melko vaikee kirjottaa kirja analyyseja kirjasta jota ei ymmärtäny. Kaikki opettajat kuitenki arvostaa mun yrityksiä ja osaa olla tyytyväisiä jo siihen, että käännän koekysymykset englanniks, vaikka jättäisin vastaamatta.
Nyt kun mulla on kulunu täällä sen 100 päivää alan jo huomaamaan, kuinka voin keskustella mun perheen kaa ja perus puhe alkaa muodostumaan. En todellakaan oo sillä tasolla kun monet muut mun AFS kaverit, joka varmaan johtuu mun ala- ja yläasteen tunneista. Saan kuitenki jo huomautuksii kavereilta ja host perheeltä, että mun ranska on kehittyny tosi paljon ja, että oon oikeesti ihan hyvä jos yritän.
Useimmat vaihtarit puhuu jo joulun jälkeen sujuvasti niiden vaihtomaan kieltä. Oon vielä aika kaukana sujuvasta ranskasta, mutta helpompaa elämästä on täällä tullun kun ymmärtää esim, mitä ruokapöydässä nykyään puhutaan.
