Heips taas! Teemapostaus nr. 3 aika! Eli kuten suurinosa mun lukijoista tietää, niin mulla oli ihan tammikuun lopussa vaihdon puoliväli. Sen kunniaks taas vähän teemapostausta. Ei oo vähän aikaan ollu aikaa kirjotella, joten sen takia tää on vähäsen myöhässä, mutta täällä mä kuitenkin oon ja lupaan, että ens kirjotuksen saatte aika pian myös niin kuulette tapahtumia tammikuulta.
Eli tän kertanen teema kertoo vähän syitä miks lähin vaihtoon ylipäätään ja miksi just Kanadaan.
Ensin vähän taustatietoa mun perheestä: Meijän suvussa mun perhe on vähän tällänen erikoistapaus. Ollaan aina matkusteltu paljon ja oon matkustellu niin pienestä lähtien, että jopa mun ensimmäinnen kerta kun koskin ruohoa oli Intiassa. Muutettiin myös jenkkeihin vähän mun syntymän jälkeen ja täytin siellä vuoden.
Kielitaito on ollu mun perheessä myös arvostettua. Ihan siis pienestä pitäen oon kuullu englantia ja mut laitettiin englanninkieliseen päiväkotiin, kun oltiin takasin Suomessa. Sen jälkeen oon sitten ollu englanninkielisellä ala- ja yläasteella.
Suomen ja enkun lisäks mun perheestä löytyy espanjan, ruotsin, saksan ja nyt ranskan taitajia. Tää johtuu suurelta osaa siitä, että kaikki mun perheessä, paitsi mun veli Antti on ollu vaihdossa.
70 luvulla mun isä oli Washingtonissa ja mun äiti New Mexicossa. Mun sisko Anna oli 8 vuotta sitten Ecuadorissa. Muuten meijän suvussa kukaan muu ei oo ollu, paitsi mun serkku Kiira, joka oli (samana vuonna kuin Anna) jenkeissä.
Tästä syystä mun perhettä on varmaan purassu joku matkustus kärpänen, joka ohjaa meitä joka vuos uusille seikkailuille ja joka kerta uuteen maahan! Mä oon nimittäin jo 17 vuoden iässä käyny 32 maassa ja asunu kolmessa. Oon aina pitäny itteeni tosi onnekkaana, kun mulla on ollu mahdollisuus matkustaa ja nyt lähteä toiselle puolelle maapalloa vaihtoon.
Kerroin vähän tarkemmin ranskan oppimisesta, ja miksi just halusin ranskankieliseen maahan mun 'kielimuuri' postauksessa, mutta silti kovin moni kysyy multa, että miksi mä lähin just Kanadaan ja miksi lähdin ylipäätään.
Eli Kanadan valitsin kolmesta isosta syystä:
1. Halusin oppia ranskaa, koska olin sitä opiskellu 6 vuotta.
2. En halunnu lähteä jenkkeihin, mutta se kulttuuri kiinnosti mua paljon. Kanada on aika samantyylinen.
3.En halunnu jäädä Eurooppaan, mutta ranskankielisii vaihtoehtoja ei jääny hirveesti jäljelle.
Eniten mua kannusti vaihtoon Anna. Sen vaihtovuoden jälkeen ei se melkein muuta tehnykkään, kuin aivopesi mua siihen, että se kasvattaa ja, että hyödyn siitä tosi paljon. Joka on ihan totta. Jopa siinä vaiheessa, kun en meinannu lähteä vaihtoon se tilas mulle infopaketteja mun tietämättä.
Vaihto on kuitenkin asia, johon kaikilla ei oo mahdollisuutta ja vaikka olisikin nii vaa pieni osa siihen tarttuu. Koska tosissaahan se vaatii paljon rohkeutta jättää koko sun elämä mitä oot rakentanu niin vuodeks taakse. Vaihto on avartanu mun maailmankuvaa niin paljon siitä mitä se oli. Ja vaikka oonkin matkustanu paljon niin vaihto on antanu ihan usia ulottuvuuksia kulttuurin ymmärtämisessä ja tutustumisessa. Tästä syystä suosittelen vaihtoa kaikille, joilla on siihen mahdollisuus.
Tää postaus oli vähän lyhyempi tällä kertaa, mutta ehkä tää avars mun tilannetta taas vähän lisää!
No comments:
Post a Comment